Sotaan
Mustaa hiekkaa
Valhekasvot
Ikävä
Nukuit pois
Monta syytä
Mihin sä meet
Kunkku
Päivät seuraa toisiaan
Isä meidän
- - - - - - - - - - -
Unen Valta
Morjens!
Parkanon keikalle lähdettiin pitkästä aikaa niin, että tekniikka hoidettiin omasta puolesta. Juho oli hoitanut paikalle PAn Keuruulta ja me muut tuotiin valoromppeita mukanamme. Roopen kanssa lähdettiin reilun tunnin myöhässä, kun olin itse hieman vaiheessa, kun Roope tuli hakemaan ja meidän piti käydä ruokkimassa Roopen pässiä Yrjöä. Ala-Härmän Halpa-Hallista Roope kävi ostamassa keikkahousut, kun unohti ne kotiin. Nämä uudet housut sitte repesivät sepaluksen seudulta juuri muutamaa minuuttia ennen keikkaa.
Tullessamme Kokkolaan, emme olleet saaneet Matiasta langan päähän (lapset: ennen vanhaa puhelimet olivat kytketty langoilla toisiinsa) eli puhelimeen, emmekä siis olleet voineet ilmoittaa aikataulun olevan tunnin myöhässä. Noh, valomies oli nukkunut pommiin ja lähtenyt melkein tunnin myöhässä kohti treenikämppää. Joten kaikki meni kuten pitikin. Chevy oli pakattu ääriään myöten täyteen ja matka olisi voinut alkaa. Kuitenkin jo muutaman minuutin ajon jälkeen, alkoi kuulua outoa ääntä. Pysähtyessämme Vanhalle Katariinan hautausmaan pysäköintialueelle tutkimaan vaurioita: Pakoputki hiesti kardaaniakselia vasten. Amikset kehittivät patenttiratkaisun nippusiteistä, joita sattui olemaan mukana. Roope nosti autoa tunkilla ja Tuomas kömpi kokonaan auton alle. Kenkä vain pilkotti esiin auton alta. Roopen laskiessa tunkkia, alkoi mies ähkäistä. Vaikka vakuutti ettei pakoputken tunkilla nostaminen nosta itse autoa, toisin kävi. Koominen tilanne olisi syntynyt basistin kuollessa oman autonsa alle, tämä herätti hilpeyttä niissä, jotka eivät korjaustöihin osallistuneet (lue: teoreettiset pellet) Ja matka pääsi jatkumaan, kiitos ammattiopiston.
Parkanossa etsimme hetken aikaa keskuskoulua, joka sitten lopulta löytyikin ja siellähän Juho odotti jo melkein valmiin PA:n kanssa. Olimme myöhästyneet puoli toista tuntia sovitusta, mutta tämä ei näyttänyt vaikuttavan Juhon työskentelyyn. Kaikki sujui kuin rasvattu äänentoiston puolella. Juhon kyydissä oli tullut uusi tiskimme: Spirit LIVE42 24-kanavainen pöytä, jonka Juho oli puolestamme ostanut ja toi paikalle. Käytetty, mutta hyväkuntoinen pöytä jäi kuitenkin odottamaan vuoroaan, kun Juho päätti vetää vuokratiskillä keikan. Ongelmia aiheutti valopuolella oikosulussa oleva spotti, joka poltti noin viisi sulaketta, ennen kuin aiheuttaja löydettiin. Matias teki olonsa kotoisaksi valopöydän taakse, ja saimme lopulta soundcheckin valmiiksi. Kaikkien yllätysten jälkeen juuri ennen keikan alkua.
Paikalle oli saapunut erittäin ilahduttava määrä paikallista ja lähiympäristön porukkaa. Setti vyöryi eteenpäin ilahduttavan hyvin, pientä säätöä siellä täällä, niinkuin aina. Ammattilaisena voisi olla helpompaa.. =) Keikan jälkeen juttelua yleisön kanssa ja kamojen kasaamista siinä sivussa. Hyvä tunnelma vallitsi lavalla myös keikan jälkeen, vaimo ja lapset olivat myös tulleet pitkästä aikaa katsomaan keikkaa. Lopuksi kuuma suihku ja keikkajärjestäjä Klasun CSI Miami Horatio sketsin kuvaus.
Paluumatkalla kuuntelimme Suomi-Ruotsi pronssipeliä erittäin epämukavissa merkeissä. Iso tiski oli myös takarontissa, joten jouduimme ottaa myös matkustamoon "liikaa" soittokamppeita. Tuomas ja Juho menivät edellä vuokrapakussa PA:n kanssa ja Chevyssä uni tuli allekirjoittaneen ja valomiehen silmään, Roope ajoi autoa ja vänkärinä toimi Tero. Matka meni Keuruun kautta, jonne jätimme PA:n ja kävimme syömässä Keuruun ABCllä myöhäisen iltapalan. Juho ajoi urhoollisesti loppumatkan ja esitti myös savolaista hulluutta Kyyjärven Shellin pihalla keskellä yötä.
Reissu päättyi hilpeään tunnelmaan treenikämpällä kamoja roudatessa ja pojat virittivät jälleen baritoninsa aamulauluun. Siitä näytös videopäiväkirjassa. Seuraavaksi Tampereella metallimessu Tuomiokirkossa.
