Sotaan
Mustaa hiekkaa
Herraa hyvää kiittäkää
Isä meidän
Herra kädelläsi
Jumala loi
Päivät seuraa toisiaan
Vuh,
Metallimessu on nyt takana ja täytyy sanoa, että oli todella hieno kokemus! Tampereen tuomiokirkossa kelpasi soittaa... mutta kuinka sinne päästiin, no tietenkin pohojanmaan oudon huumorin saattamana! =)
Edeltävänä iltana pidimme viimeiset kenraaliharjoitukset. Virret alkoivat sujua ja loppuillasta keskityimmekin jo pääasiassa tuleviin sinkkubiiseihin. Jouduimme lähtemään matkaan vanhalla keikkajuhdalla Roopen henkilöautomersulla, kun Chevy oli huollossa. Peräkärry perään vaan aamulla ja roudaamaan kamat sinne. Matias vietti 19-v synttäreitä meidän kanssa tien päällä, olimme hommanneet miehelle pikku Macliten, että näkee hämyisillä lavoilla säätää laitteita. Ehdimmepä juoda jopa synttärikahvit, koska Tuomas joutui viettää aamun tunnit työpaikallaan, kiireisen työtehtävän vaatiessa myös työnjohtajan osallistumisen.Jätettyään alaisensa pulaan, pääsimme vihdoin matkaan.
Painelimme suoraa päätä Tampereelle asti ja siellä etsimme hetken aikaa tuomiokirkkoa. Juhon tullessa opastamaan tietä, kannoimme kamat odottamaan PAn kasautumista. Havaitsimme hetken koittaneen ja painuimme syömään. Käytyämme perinteiset väittelyt ruokapaikasta, päädyimme erääseen kebab-paikkaan, joka yllätti positiivisesti pitakebabillaan. Soundcheck oli vuorossa päästyämme takaisin kirkolle, valomiehenä hääri kukas muu kuin vanha Terapian rumpali Harri Karhe. Vanhana fanina jouduin soittamaan Tämä kaupunki ja Hän pitää sinusta huolen-biisien riffejä kitaratsekissä, Harrin naureskellessa valopöydän takana.
Törmäsin myös vanhaan tuttuun kotikylältäni, Kinnusen Erjaan, joka on Tampereella nuoriso-työntekijänä ev.lut. seurakunnassa. Tämä oli positiivinen yllätys ja vaihdoimme kuulumisia ennen messua. Tultuamme poikien kanssa takahuoneesta juuri ennen messun alkua, Karhe juoksee portaita alas: Nyt on mennyt sähköt! Ammattimiehen otteilla ne saatiin kuitenkin nopeasti ja yleisön huomaamatta takaisin kehiin ja liikkuvat ehtivät mukaan messuun. Tampereen RMCn pojat olivat muutenkin erittäin hienosti hoitaneet äänentoiston&valot ja leppoisaa höpöttelyä jatkettiin messun jälkimainingeissa. Messu alkoi ristisaatolla, jonka "taustalla" soitimme Sotaan ja Mustaa hiekkaa kappaleet. Ensimmäinen virsi oli Herraa hyvää kiittäkää ja 850 messuvierasta lauloivat mukana hienosti. Isä meidän oli vuorossa ennen saarnaa, joka muuten oli loistava. Herra kädelläsi oli kolehtivirsi, jonka toisen säkeistön aikana multa katkes d-kieli. 4. keikka samalla kielisetillä oli liikaa, laiskana en jaksanut vaihtaa: "Kyllähän ne vielä muutaman biisin ajan kestää...". Loppuvirsi sitten pelkkänä vokaalitulkintana ja tämä ei mitenkään huonompi homma ollutkaan, näin jälkeenpäin ajateltuna. Jumala loi soi jylhänä tuomiokirkon holveissa ja jätti kyllä itseenikin hienon vaikutuksen ja muiston koko messusta. Päivät seuraa toisiaan oli loppulauluna ja sen Teron toistuvaan loppunäppäilyyn oli hieno lopettaa messu. Messun jälkeen jutustelua tuttujen ja tuntemattomien kanssa, olipahan Urjalasta saapuneet ystävämme Maanalaisen Levykaupan Lasse vaimonsa Päivin kanssa paikalle.
Saateltuani Juhon kohti juna-asemaa, josta hän jatkoi matkaansa takaisin Turkuun, olivat pojat jo roudanneet kamat ja pääsimme matkaan. Paluumatka sujui leppoisissa tunnelmissa, välillä juteltiin jopa historiasta ja politiikasta (sain jopa videollekin tallennettua), yleensähän se menee sketsiksi, jos kameran laittaa päälle. Jäin itse jo Lapuan kohdalla kyydistä, kun oli aikainen työaamu seuraavana päivänä. Kiitos järjestäjille ja kaikille kuulijoille!
