Jussin keikkapäiväkirja

Auto-ongelmia

Jäin eteiseen
Sotaan
Mustaa hiekkaa
Kyyneleet
Kunnes kuolema erottaa
Isä meidän


Aamu alkoi klo 7 aikaan, kun Roope ajoi autolla anoppini pihaan. Olimme jo edellisenä päivänä tulleet Kokkolaan, koska oli niin aikainen lähtö. Missasin kamojen roudauksen edeltävänä iltana ja tämä aiheutti asiaankuuluvaa kyräilyä ja piikittelyä alkumatkasta. Roope unohti pedaalilaudan kotiin, joten kävimme hakemassa sen matkalla Lapualta. Seinäjoella huomasimme vanhan haavan auenneen: Chevyn pakoputki vastasi jälleen kardaaniakseliin. No ei muuta kuin ammattikoulun käyneet käytännön taitoja omaavat miehet auton alle hommiin, tuloksena matka jatkui vartin kuluttua. Käytin ajan hyödykseni treenaamalla kitarasooloja. Pysähdyksen jälkeen huomasimme, että alkaa jo olla kiire ehtiä ajoissa Tampereelle. Päätin lyhentää univelkaani.

Heräsin Tampereella klo 12.30. Pojat osasivat suunnistaa suoraan Tampere-areenalle. Kamat sisään ja Honkkilan Antti toivotti tervetulleeksi. Soundcheck alkoi klo 13, kun Tuomas huomasi, ettei rumpuja oltu vielä edes mikitetty. No kiirehän siinä tuli, lavabalanssit jäi katsomatta ja muuta mukavaa, mutta sillä mentiin. Vartti keikan alkuun, aika käydä pukuhuoneessa täyttämässä vesipullo.

Keikka starttasi uudella sinkun b-puoli biisillä Jäin eteiseen. Yleisö oli hienosti mukana vauhdissa. Tiukkaa meininkiä jatkoi Sotaan, josta suora seque Mustaa hiekkaa-biisiin. Roopen basso epävireessä, huomautan basistia ja soittelen hieman kromaattisia säveliä siihen väliin. Kyyneleet kirvoittia illan ensimmäisen soolotreidauksen ja oli aika sinkkubiisi Kuolemalle. Flunssa ja heikko äänenavaus sai äänenmuodostuksen tuskaksi. Tuplasoolo kuitenkin nasahti kohdilleen. Isä meidän kruunasi illan. Roope astui Teron johdon päälle, sillä seurauksella, että ihmettelin sooloni aikana, että minnekähän komppi katosi. Tuhkasta nousi Felix-ketsuppipurkki ja niin biisi vietiin mallikkaasti loppuun. Yleisö oli hienosti mukana, vaikka oltiin päiväkonsertin ensimmäinen bändi.

Keikan jälkeen Matias hoiteli levymyyntiä ja pian ehdimme muutkin mukaan. Sinkkuja meni mukavasti illan aikana ja muitakin merchandisea ihan sopivasti. Puimme myös tulevan levyn sopimusta ystävämme Lasse Niskalan kanssa. Lähtiessämme huomasimme, että autoon oli jäänyt virrat päälle ja akku oli tyhjä. Huomasin sen ensimmäisenä, kun valot olivat niin himmeät. Kun omakin autoni oli samaa aikaa kärsimässä laturi-viasta, oli autosähköihin liittyvät ongelmat lähellä sydäntä. Pääsimme kuitenkin liikkeelle saatuamme virtaa. Päätimme pysähtyä heti syömään Tampereen keskustaan. Roope etsi puhelintaan ja tajusi nopeasti missä se on. Hän käski kaikki katsomaan, kun nosti auton konepeltiä ja siellä puhelin oli! Loppuyö meni kebabin jälkeen ajellessa kohti kotia.