Jäin eteiseen
Päivät seuraa toisiaan
Mustaa hiekkaa
Sotaan
Helpompaa luovuttaa
Kunnes kuolema erottaa
Isä meidän
Kortesjärven keikalle ei sitten enää päästykään uskollisella keikka-autollamme Chevyllä, sillä vasen takajousi oli paukahtanut autosta jo hieman aiemmin. Lähdimme Roopen henkkarimersulla matkaan ja ajelimme aluksi Kortesjärven koululle hakemaan Niemen Päiviltä Maanalaisen levykaupan pakua lainaan. Tervehdittyämme hieman tuttuja, pääsimme matkaan kohti Kokkolaa. Kamat roudattiin pakuun ja Roopen kanssa lähdimme sillä takaisin kohti Kortesjärveä, joka siis sijaitsee Kokkolan ja Lapuan välimaastossa. Tuomas ja Tero nappasivat Matiaksen mukaan.
Kortesjärvelle saavuttuamme Tero heitti vitsin, joka ei tule unohtumaan kaikista niistä vitseistä mitä häneltä on saatu kuulla vuosien aikana. Saatuamme kamat roudattua lavan sivustalle, menimme kahville ja ihmettelimme kuinka paljon meillä on ollut vastustusta tämän keikan takia. Miksaajamme Juho oli saapunut hänkin omasta suunnasta Keuruulta ja Roope haastatteli miestä heti kahvien ääressä. Soundcheckissä vallitsi yleinen rento meininki, ylimääräinen jännitys oli jo purkautunut saapuessamme. Pukuhuoneessa tutustuimme Kls:n kavereihin, jotka olivatkin mainioita herrasmiehiä.
Keikka kruunasi tämän vuoden keikat, ja kaksoset puhuivat jopa parhaasta keikastaan omilta soittosuorituksiltaan. Jälkeenpäin oli erittäin kiitollinen olo siitä, että saamme yhä soittaa yhdessä ja ryhmähenki oli huipussaan. Honkkilan Antin kannustavat sanat jäivät mieleen erityisesti, onhan Terapia ollut meidän kaikkien nuoruuden suosikkibändi. Myytyämme hetken levyjä, jouduimme lähtemään viemään kamoja Kokkolaan, koska Päivillä oli luonnollisesti itselläänkin tarvetta päästä autollaan kotimatkalle. Roopen kanssa ajelimme jälleen pakun kanssa reissun Kokkolaan ja takaisin, muiden poikien jäädessä Kokkolaan nukkumaan. Hyvillä mielin jäimme keikkatauolle, kaikkemme antaneena. Oli aika säveltää ja sovittaa uutta musiikkia!
